Välikaasu, osa 1

Juhani Reposta tai eihän häntä kukaan kutsunut sillä nimellä, vaan takanapäin häntä sanottiin Kettu-Jussiksi ja oikeaa etunimeä tuskin tiedettiin, vaan hän oli Jussi. Kuivankälppeä olemus yhdistettynä kaitaisiin kasvoihin toi mieleen aliravitun ihmispolon, joka oli nälässä jatkuvasti. Ruoka kuitenkin Jussille maittoi, mutta hän ei lihonut. Joku oli Jussille sanonutkin, että ukko taitaa olla läpipasko, kun ei saanut lihaa luittensa ympärille.

Mutta Jussia väsytti. Ja aivan jumalattomasti. Kello näytti puoli neljää tiistaiaamuna. Tullessaan Lahden linja-autoaseman viereiseen liikenneympyrään hän havahtui tajutessaan, että vauhti oli liian kova auton vaapahtaessa oikealle. Kyydissä olevat mullikat nojautuivat rajusti karja-auton oikeanpuoleista laitaa vasten ja vain vaivoin Jussi sai pidettyä auton hallinnassaan, ettei se olisi kaatunut. Oikaistuaan auton ja vauhtia alas Jussi kirosi ääneen.

Ajettuaan liikenneympyrästä Hollolankadulle Jussi kepitti pienempää pesään ja vanha, lopuillaan oleva Scanian moottori pölläytti paksun savupilven pakoputken päästä ja auto alkoi reippaassa ylikuormassa kavuta kohti Helsingintietä. Jussi vaihtoi refleksinomaisesti välikaasua käyttäen vielä pienemmälle vaihteelle ja sytytti tupakan. Tupakansavu sekoittui kopissa leijailevaan lannantuoksuiseen navetan hajuun, mutta Jussia se ei häirinnyt. Auto junnasi ja junnasi hitaasti mäen päälle ja päästyään Helsingintielle, häneltä pääsi helpottunut huokaisu. Hennalan kasarmien kohdalla hän vilkaisi rannekelloaan mittarivalojen hämyssä. Parin tunnin päästä hän olisi Helsingissä purkamassa kuormaa.

Jussin silmät lupsahtelivat tasaiseen tahtiin ja jos joku ulkopuolinen olisi katsellut Jussia, niin hän olisi ollut varma, että mies nukkui. Muutama auto tuli vastaan syksyisellä, pimeällä tiellä ja Mäntsälän linja-autoaseman pihalla oli pari linjuria lähdössä ensimmäiselle vuorolleen. Päästyään vähän kuuden jälkeen Helsinkiin, Jussi peruutti tottuneesti purkusiltaan ja avasi auton takasillan alas. Jussi katseli kuormatilaan, jossa mullikat ynisivät vieri vieressä. Onneksi poliisit eivät olleet pysäyttäneet, sillä ylikuormaa oli sen verran, että siitä olisi tullut melkoiset rapsut, Jussi ajatteli avatessaan taaimmaista rautaporttia.

Jussi hieman säpsähti, kun teurastamon ovi avattiin ja valkoiseen takkiin pukeutunut roteva mies tuli ulos.
-Ei perkele! Taasko sää oot täällä, mies totesi hämmästyneenä.
-Huomenta, sanoi Jussi.
-Äitiäskö ootit?
-No, no, eipäs vittuilla heti aamutuimaan. Onkos siellä Keski-Suomen poronhoitoalueella kuskeista uupelo, kun yksi ukko painaa kaahottaa hullun lailla yhtä menoo?
-Ei oo kuskit loppunu eikä tähän tietoon oo loppumassakaan. Se on köyhän pakko yrittää, vaikka peräsuoli paukahtas ulos.
-Kuinka helevetin monta tuntia sää oot tehny töitä, mies sanoi.
-Eilen aamullahan sää toit kuorman.
Jussi seisahtui, sytytti tupakan ja sanoi:
-Sunnuntaiaamuna kaheksan aikaan lähin keräämään kuormaa. Siinä meni nelisentoista tuntia. Sen jäläkeen kävin kotona siinä yhentoista aikaan illalla syömässä ja kahentoista aikaan lähin puotteleen tänne. Ja eilissäpäivänä sama homma. Jos siitä laskee, nii eiköpähän siitä tule kokolailla 48 tuntia samoilla silimillä.
Mies pudisteli päätään kuin ei uskoisi Jussin puhetta.
-Vain rahaahan se tietää ja elintaso senkun levenee?
-Vai elintaso levenee, perkele! Ainut asia, mikä tässä levenee, on kapitalistin perse, sanoi Jussi tuohtuneena.

Kirjoittanut Kari Puikkonen