Luonnon tarkoitus ei ole miellyttää silmää

Kolumni: Jyry Soininen

Muistan kuinka lapsena minuun teki vaikutuksen bensiinin kyllästämät vesilätäköt, joita pihatiemme kuoppiin kasvoi sadesäällä. Veden ja öljymäisen bensiinin rajapinnassa tapahtuva valon taittuminen ja hajoaminen sateenkaaren väreiksi oli lumoavaa katsottavaa. Olin tuosta värien kemiallisesta loistosta vaikuttunut vielä silloinkin kun jo ymmärsin, että bensiini kuulu vesilätäkköön yhtä vähän kuin hiekka tai kastemadot lapsen suuhun. Niin kaunista mutta niin väärin.

Muun muassa Iltalehti uutisoi viime viikolla valtioneuvoston päätöksestä asettaa erittäin haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltu kurtturuusu maahantuonti- ja myyntikieltoon sekä kotipuutarhureille suunnatusta kehotuksesta hankkiutua kasvista eroon. Kommenttikentillä päätös arvatenkin kirvoitti kärkkäitä kannanottoja kasvin kauneudesta ja sen kuvitellusta kuuluvuudesta suomalaiseen luontoon tai vähintään maamme kulttuuriympäristöön. Narratiivi oli jotakuinkin seuraavanlainen: nyt ne kieltää kasvitkin luonnosta! Minun pihallani kurtturuusu saa kasvaa, koska niin on aina kasvanut!

Tosiasia kuitenkin on, että kurtturuusu ei kuulu Suomen luontoon; päinvastoin. Kurtturuusu muiden haitallisten vieraslajien tapaan estää paikallista luontoa elämästä omilla ehdoillaan. Näyttävyydestään huolimatta sen vaikutus alkuperäiseen ja paikallisesti ominaiseen on tuhoisa. Tässä mielessä kurtturuusua voi hyvin verrata kuralätäkön värjänneeseen bensiiniin.

Ihmisellä on luonnollinen taipumus määritellä asioita itselleen suotuisista lähtökohdista käsin. Olisi hienoa ajatella, että se mikä näyttää oikealta, on oikein; että bensa vain kaunistaa vettä ja kurtturuusu kylätien vartta. On kuitenkin tunnustettava se tosiasia, etteivät ihmisen edut aina ole yhteneväisiä luonnon etujen kanssa, ja että estetiikantajumme suhteessa oikeuteen on pettäväistä.

Luonto on ihmistoiminnan ja ihmisen vaikutusten vastakohta, ja juuri se tekee luonnosta niin arvostettavan. Yhtä lailla kuin bensiiniin Suomessa kasvavaa kurtturuusua voisi verrata ojanpenkkaan viskattuihin tupakantumppeihin tai muovinriekaleisiin: molemmat ovat ihmisen toiminnan tulos ja haitallista alkuperäiselle luonnolle.

Suosittelen jokaista kurtturuusuun, jättibalsamiin, komealupiiniin tai mihin tahansa haitalliseen vieraslajiin ihastunutta tutustumaan alueisiin, joilla näitä lajeja ei vielä ole. Ehkä siellä ympäristöään vartiovat puna-ailakin kohdevalomaiset teriöt tai ehkä peltolemmikin kukkien haaleansininen sisarkunta odottaa siellä pölyn tuovaa pistiäistä vierailulle. Ehkä vanamo kurottaa niissä paikoissa luottavaisena hentoa varttaan, kuin ymmärtäen että sen paikka kaikista maailman paikoista on juuri siinä.

Juttuun lisätty Iltalehden linkki ja artikkelikuva 6.6. klo 11.20.