10 faktaa kyistä

Kevät ja kesä ovat aikaa, jolloin käärmeistä tehdään näköhavaintoja. Kyy on väärinymmärretty matelija ja käärmevihasta saavat osansa myös rantakäärme, vain Ahvenanmaalla tavattava kanerva- eli kangaskäärme sekä vaskitsa. Tiesitkö muuten, että jälkimmäinen ei ole käärme, vaan lisko?

Kyitä on monen värisiä.

Huhtasuo.fi kysyi vuosia kyitä seuranneelta ja pari aiheesta kertovaa kirjaakin kirjoittaneelta Lisse Tarnaselta näistä vainotuista otuksista.

1. Milloin kyy poikii?
– Kyy synnyttää eläviä poikasia. Kesän lämpötilat vaikuttavat poikasten kehittymiseen, emon sisäisen lämpötilan pitää olla noin +30 astetta. Jos kesä on kovin viileä ja sateinen, poikasten kehitys hidastuu ja synnytys voi venyä pitkälle syksyyn, syyskuun loppupuolellekin. Hyvänä kesänä poikasia syntyy jo elokuun puolesta välistä alkaen.

2. Onko kyyn poikanen vaarallisempi/myrkyllisempi, kuin aikuinen? Miksi?
– Kyyn poikanen ja aikuinen kyy syövät erilaista ravintoa ja niiden myrkkyjen koostumus on erilainen.  Myrkkyjen voimakkuuksista ei ole saatavilla tutkimustietoa.

3. Väitetään, ettei poikanen osaa säännöstellä myrkkyään, onko asia näin?
– Aiemmin uskottiin, ettei poikanen osaa säännöstellä myrkkyään, mutta nykyään käsitykset ovat muuttumassa.

4. Pureeko kyy huvikseen tai missä tilanteessa se puree ihmistä?
– Kun kyy kohtaa ihmisen, se väistää, jos se vain on mahdollista. Kyy puree ihmistä vain puolustautuessaan, silloin kun se kokee itsensä uhatuksi. Tällaisia tilanteita voi sattua kun ihminen tallaa tai lähes tallaa käärmeen päälle tai marjastaessa / sienestäessä ei huomaa käärmettä, vaan työntää kätensä lähelle käärmettä.

5. Mikä on kuiva purema ja missä tilanteessa kyy “tarjoaa” sellaisen?
– Kyylle myrkky on elinehto, kyy saalistaa ruokansa sen avulla. Myrkky on käärmeelle arvokasta ja sen tuottamiseen menee energiaa, siksi myrkkyä ei tuhlata. Puolustautuessaan kyy yleensä käyttää puremaan vähemmän myrkkyä kuin saalistaessaan. Osassa puremia se ei käytä lainkaan myrkkyä, vaan tarkoitus on varoittaa uhkaajaa. Näistä puremista käytetään ilmaisua kuiva purema.

6. Väitetään, että kyyt eivät viihdy alueilla, missä on siilejä tai muurahaisia. Pitääkö tämä paikkansa?
– Kyyt ja muurahaiset suosivat erilaisia ympäristöjä, joten luonnossa ne eivät viihdy samoilla alueilla. Kyyt myös tutkitusti hakeutuvat pois alueilta, joilla on kekomuurahaisten pesiä. Kyy on päiväaktiivinen ja siili on hämäräaktiivinen. Kovin usein eivät polut kohtaa. Kuitenkin siili on immuuni kyyn myrkylle, mikä voi viitata siihen, että siili käyttää kyitä ravintonaan.

7. Miten kyihin pitää suhtautua: Miten pitää toimia, jos kohtaa kyyn luonnossa tai kotipihassa?
– Luonnossa kyytä voi seurailla kaikessa rauhassa matkan päästä ja katsella sen toimia. Kyytä ei pidä hätistellä, saati koskettaa.

Jos kyyt viihtyvät pihalla koko kesän, voi niitä siirtää pois. (Katso myös kohtaa 9.) Käärmettä ei pidä yrittää pyydystää käsin. Esimerkiksi lehtiharavan avulla sitä voi ohjailla kohti kumollaan olevaa ämpäriä tai isoa muovilaatikkoa. Astioiden pohjalle voi laittaa valmiiksi vaahtomuovia tai vastaavaa pehmikkeeksi. Kun käärme on saatu astiaan, kansi suljetaan. Käärme pitää siirtää riittävän etäälle, jottei se enää palaa. Yleensä käärmeet siirtyvät talvikolostaan enintään noin 1,5 kilometrin päähän kesälaitumille. Jos ei talvikolon sijainti ole tiedossa, on varminta siirtää käärme noin 3 kilometrin päähän. Olisi hyvä, jos alueella tiedetään olevan muita kyitä, jolloin kyy löytää tiensä uudelle talvikololle, joka on elinehto hengissä säilymiseksi. Kyytä ei pidä vapauttaa ihmisasutusten lähelle, jolloin ongelma vain siirtyisi muiden huoleksi.

8. Miten kyyn ja rantakäärmeen erottaa toisistaan?
– Kyy ja rantakäärme on helppo erottaa toisistaan kunhan ei sorru yleisiin hokemiin. Usein ihmiset uskovat, että musta käärme on aina kyy, mutta mustia rantakäärmeitä on paikoin runsaastikin. Toinen harhaluulo on, että rantakäärmeellä on aina keltaiset / oranssit niskalaikut. Näin usein onkin, muttei läheskään aina. Jos käärmeellä on selvät niskalaikut, on se rantakäärme, mutta jos laikkuja ei ole, se voi olla kumpi laji tahansa. Värit ja kuviot eivät käärmeissä ole varma tunnistusmerkki, vaihtelua on todella paljon. Rantakäärmeelläkin voi olla selässään sahalaitaa muistuttava pilkkurivistö, joka varsinkin kaukaa näyttää kyyn sahalaitakuviolta. Kyylläkään ei välttämättä ole sahalaitaa.

Vartalo muoto on erilainen, kyy on paksumpi ja tanakka, rantakäärme on solakka ja piiskamainen. Tämä on aluksi vaikea hahmottaa, mutta kun käärmeitä näkee enemmän, lajit alkavat hahmottua.

Mutta on selviä eroja, joista tottumatonkin voi määrittää lajin. Rantakäärmeen päälaen suomut ovat kaikki isoja. Kyyn päälaella on isompien suomujen väleissä pienempiä suomuja. Rantakäärmeen silmän pupilli on musta ja pyöreä ja sitä ympäröi kullankeltainen kehys. Kyyn silmä on punainen ja pupilli on kapea, pystysuora viiru. Nahanluonteja ennen molempien lajien silmät sameutuvat ja sinistyvät, jolloin tunnistus hetkeksi vaikeutuu.

9. Miten kyyn / kyyt voi karkottaa pihasta tai esim. virkistyskäytössä olevalta laavulta?
– Kyyt viihtyvät siellä, missä on piilopaikkoja niille itselleen ja niiden saaliseläimille. Siksi piha kannatta pitää mahdollisimman siistinä ja kasvusto matalana. Kaikenlaiset kivi-, risu- ja lautakasat ja kaikenlainen roju kutsuvat paikalle pikkunisäkkäitä ja niiden perässä tulevat kyyt.

Jos kyitä tavataan vain keväällä ja uudelleen syksyllä, ovat ne matkalla talvikololleen tai sieltä kesälaitumille. Pihapiiri vain sattuu olemaan niiden reitillä.

10. Miksi kyy on niin vainottu otus?
– Käärmeistä tiedetään todella vähän ja tietämättömyys herättää pelkoa, joka usein kääntyy vihaksi. Varsinkin miehille on noloa myöntää pelkoaan. Rohkeutta näytetään käymällä käärmeen kimppuun. Ja näin heikko itsetunto saa vahvistusta.

Myös jalattomuus tuntuu joistakin ihmisistä kammottavalta. Raamatun sanoma ihmisen ja käärmeen ikuisesta vihasta otetaan tosissaan ja käyttäydytään sen mukaisesti. Usein myös lapsiin istutetaan käärmepelkoa, joskus tarkoitus on suojella lasta opettamalla häntä väistämään käärmettä. Mutta usein vain siirretään omat traumat seuraavalle sukupolvelle.

Käärmeen olemus erottuu tutkimusten mukaan muita hahmoja paremmin. Aikanaan miesten metsästäessä naiset keräilivät luonnosta kasveja ja hedelmiä, jolloin oli tärkeää havaita vaarallinen käärme ajoissa ja väistää sitä. Osa näistä peloista on saattanut säilyä alitajunnassa meidän ajallemme asti.