Ei ole lemmikkiä jalkoihin katsominen

Viljakäärmeitä ei suositella pidettäväksi yhdessä muulloin, kuin lisääntymisaikaan. Kuvan käärmeet ovat pariutumispuuhissa. Kuva: Fennocornland/Marjo Suvanto

Viljakäärme on suosittu lemmikki. Syitä suosioon lienee monia, mm. käärmeen myrkyttömyys, valtava väri- ja kuviokirjo, säyseys ja kompakti koko. Nykyisin Suomesta löytyy useita viljakäärmekasvattajia. Kotimaisten kasvattajien suosiminen on eläintä hankittaessa suotavaa, koska tällöin matelijan lähtökohdat ovat selvillä ja kasvattajalta saa myös apua ongelmatilanteissa.

32-vuotias mikkeliläinen ensihoitaja Marjo Suvanto on kasvattanut viljakäärmeitä vuodesta 2007 Fennocornland-nimellä. Suvanto on myös Suomen herppiharrastajat ry:n puheenjohtaja. Herpeillä tarkoitetaan yleisesti matelijoita ja sammakkoeläimiä.

Charcoal lavender -värinen naaras.
Kuva: Fennocornland/Marjo Suvanto

Mistä Suvannon kiinnostus nimenomaan käärmeisiin sai alkunsa?
– Olen aina ollut erittäin eläinrakas ja lapsesta asti pitänyt lemmikkinä jyrsijöitä sekä kaneja. Muistan unelmoineeni kuitenkin leopardigekoista jo 1990-luvulla, mutta ne olivat tuolloin kotikonnuillani Torniossa vielä harvinaisia ja hinnaltaankin kalliita. Muutettuani vuonna 2005 lukion jälkeen Turkuun tutustuin kaverini kautta viljakäärmeisiin ja se oli rakkautta kirjaimellisesti ensikättelyssä. Ensimmäisen viljakäärmeeni, joka oli väriltään reverse okeetee, hankin vuonna 2006 suomalaiselta kasvattajalta, mutta vuotta myöhemmin viljakäärmeitä oli jo neljä ja ensimmäiset munatkin hautomossa, Suvanto kertoo harrastuksensa varhaisia vuosia.

Hyvin pian viljakäärmeisiin tutustuttuaan ja ihastuttuaan Suvanto päätti aloittaa myös niiden kasvatuksen.
– Itse asiassa kahta ensimmäistä viljakäärmettäni, joista toinen oli tuo edellä mainittu reverse okeetee ja toinen oli värimuodoltaan snow, lukuunottamatta kaikki yksilöt on hankittu kasvatusta silmälläpitäen. Ensimmäinen poikue kuoriutui siis vuonna 2007 ja sen jälkeen poikasia on kuoriutunut vaihteleva määrä joka vuosi

Poikasten väritys muuttuu monesti kasvun
myötä. Kuvissa myyntikokoisia poikasia.
Kuvat: Fennocornland/Marjo Suvanto.

Kuten minkä tahansa lajin kasvattamisessa, myös viljakäärmeiden kasvattajan täytyy perehtyä asiaansa. Viljakäärmeillä esiintyy stargazer-nimistä sairautta. Se on homotsygoottisesti periytyvä neurologinen oireyhtymä, jota esiintyy käärmeillä, joilla on linjoissaan okeetee– ja sunkissed-värimuotoa. Sairauteen on olemassa testit ja vastuullinen kasvattaja testaakin eläimensä sairauden varalta ja käyttää jalostukseen vain terveitä eläimiä. Mikä sai Marjo Suvannon innostumaan viljakäärmeiden kasvattamisesta?
– Viljakäärmeissä minua on aina kiehtonut värimuodot ja genetiikka. Viljakäärmeillä on olemassa toista sataa erilaista väri- ja kuvointimuotoa, ja koska paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki näistä muodoista periytyy peittyvästi, on haluttujen värimuotojen todennäköisyyksien laskeminen poikueita suunniteltaessa ja lopulta tietysti munien kuoriutumisen odottelu erittäin mielenkiintoista ja jopa koukuttavaakin hommaa, Suvanto sanoo.


Rakkautta ilmassa! Hypo stripe
koiras ja hypomelanistic-naaras.
Kuva: Fennocornland/Marjo Suvanto

Suvannon käärmekasvatuksen perusajatuksena on tuottaa sekä terveitä että värimuodoltaan mielenkiintoisia ja omaa silmää miellyttäviä käärmeitä ensisijaisesti itselleen.
– Mutta koska viljakäärme munii yleensä 10-20 munaa ja joskus sen halutun värimuodon saamisen todennäköisyys on alle 5% luokkaa, niin poikasia on tietysti joka vuosi myös myynnissä. Mutta lähtökohtaisesti jokainen poikuesuunnitelma on tehty ns. omia tarpeita varten, hän avaa kasvatuksensa johtoajatusta.









Viljakäärmeiden väri- ja kuvioskaala on
laaja. Kuvassa poikaisia.
Kuvat: Fennocornland/Marjo Suvanto

Millainen veijari viljakäärme oikein sitten on ja kenelle se sopii lemmikiksi?
– Utelias, aktiivinen, sopeutuva ja kompaktinkokoinen. Samoista syistä myös erittäin taitava karkaamaan terraariostaan, jos siihen antaa mahdollisuuden. Yleensä myös luonteeltaan lempeä ja helposti käsiteltävistä, listaa kasvattaja. Suvannon mukaan viljakäärme sopii hyvin lemmikiksi kenelle tahansa käärmeistä kiinnostuneille.
– Viljakäärme on ihanteellinen aloittelijallekin, koska olosuhdevaatimukset on helppo toteuttaa eikä laji vaadi älyttömän isoa terraariota.

Täysin varauksetta Suvanto ei käärmettä suosittele allegiselle lemmikiksi. Viljakäärmeen ravinto koostuu hiiristä ja jos ihminen on jyrijöille allerginen, voi tämä tuottaa ongelmia.
– Viljakäärme itsessään harvoin aiheuttaa allergiaa, mutta koska sen ruokavalio perustuu jyrsijöihin, niin se voi olla allergiselle este käärmeen pitoon lemmikkinä. Myös pohjamateriaali, kuten turve voi etenkin astmaatikoilla aiheuttaa oireita, mutta onneksi pohjamateriaalivaihtoehtoja on paljon, mainitsee Suvanto.

Caramel-värinen viljakäärme.
Kuva: Fennocornland/Marjo Suvanto

Marjo Suvanto ei voi vielä kertaalleen olla muistuttamasta viljakäärmeen taipuvaisuudesta karkailuun.
– Uteliaana eläimenä viljakäärme kiertää useasti terraarionsa joka nurkan läpi, joten se on myös erittäin taitava löytämään mahdolliset karkaamispaikat. Tästä syystä karanneita viljakäärmeitä löytyy valitettavasti ajoittain jopa naapuriasunnoista ja ulkoa. Viljakäärmeiden kohdalla ei siis voi liikaa muistuttaa pakovarman terraarion tärkeydestä, Suvanto painottaa.


Fennocornland löytyy myös Facebookista.
Myös Suomen Herppiharrastajat ry:llä on Facebook-sivu.