Päivi Räsänen on ääriajattelija – ja ehta kristitty

Kolumni: Jyry Soininen

Päivi Räsänen on oikeassa. Kristinuskon tärkein yksittäinen opinkappale ja lähes ainoa (joskin kyseenalainen) tietolähde Jeesuksen elämästä, Raamattu, tuomitsee syntinä ja häpeänä homoseksuaalisuuden ja naispappeuden. On irrationaalista, että kirkko, jonka olemassaolon edellytys Raamattu on, toimii näitä oppejaan vastaan.

Uskonnon ja yhteiskunnan arvojen joutuessa aika-ajoin näkyvästi törmäyskurssille niin kutsutut liberaalit kristityt puolustavat uskontoaan uudistamalla tapaa tulkita sen dogmeja. Päiviräsäset leimataan näiden uususkonnollisten kristittyjen suulla fundamentalisteiksi merkityksessä joka vastaa uskonnon väärinkäyttäjää.

Ei kuitenkaan ole olemassa ketään joka voisi lopullisesti nimetä oikean tavan elää kristittynä tai tulkita Raamattua. Siksi olen ollut hämmentynyt siitä, miten kaikki arvostelu, kaikki julkinen tuomio, jonka tulisi kohdistua kristinuskoon ja Raamattuun sekä niiden korostuneeseen asemaan yhteiskunnassamme, on kohdistunut kollektiivisena vihana yksityiseen, Raamatun oppeja välittävään poliitikkoon.

Liberaalien kristittyjen soveltama avoin tulkinnallisuus on kristinuskon keino selviyityä korkean moraalin ja oikeudenumukaisuuden yhteiskunnassa, avain kristinuskon hengissä pysymiselle. Kuitenkin – kristinuskon ja Raamatun “tuominen tähän päivään” (eli rusinat pullasta -tyyppinen valikoiva uskonnon harjoittaminen) on häpäisy sille mitä kristinusko on perinteisesti ollut: henkilökohtaisen jumalasuhteen ja sen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi harjoitettavien yksilöllisten ja yhteisöllisten toimien sijaan ankara yhteiskunnallista ja yksilöllistä elämistä ohjaava sääntökirja, vallankäytön väline ja sorron oikeutus, jossa lähimmäisen rakkaus tulee vasta kun on selvää, kuka ei ainakaan ole sellainen.

Päivi Räsänen on pahinta mitä Suomen kirkolle on tapahtunut koko sen lyhyen historian aikana. Suomalaisten ymmärrykselle valtionuskonnostamme se on silti palvelus. Päivi Räsänen muistuttaa meitä siitä, ettei minkään uskonnon – kaikista vähiten tuhansia vuosia vanhan – tulisi olla pohjana yhteiskunnan järjestämiselle ja poliittiselle päätöksenteolle.