Mitä Tulilahdella tapahtui 60 vuotta sitten?

Suomessa on kolme kuuluisaa surmaa, joita ei ole koskaan saatu selville: Kyllikki Saari, Bodomjärvi ja Tulilahti ovat Suomen rikoshistorian suuria mysteereitä. Jyväskylää koskettavasta Tulilahden kaksoismurhasta tulee kuluneeksi 28.7.2019 60 vuotta.

Kaksi jyväskyläläisneitosta, 21-vuotias Eine Maria Nyyssönen ja 23-vuotias Riitta Aulikki Pakkanen, löytyivät murhattuina kapeasta suohaudasta Heinäveden Tulilahdelta 21.8.1959. Tyttöjen murhaajaa ei ole koskaan saatu kiinni. Pääepäiltynä oli pohjanmaalainen moninkertainen rikoksenuusija Erik Runar Holmström, joka teki itsemurhan 37-vuotiaana ennen pääoikeudenkäyntiä, eikä hänen osallisuuttaan murhiin saatu koskaan varmuudella selvitettyä.

Uutispätkä vuodelta 1959

Kesälomalla olleet sairaanhoitajaoppilas Eine Nyyssönen ja toimistoapulainen Riitta Pakkanen lähtivät Jyväskylästä pyöräretkelle Savoon ja Pohjois-Karjalaan 18.7.1959. Kolilla 25.7. kirjoittamassaan kortissa tytöt kertoivat, että he käyvät vielä Varkaudessa ja lupasivat palata kotiin 30.7. Matkalla Lieksasta Varkauteen välietappina oli Heinäveden Tulilahden leirintäalue, jonne Nyyssönen ja Pakkanen saapuivat 27.7. Tulilahdelta tytöt eivät enää koskaan palanneet takaisi kotiin Jyväskylään.

Kun Nyyssönen ja Pakkanen eivät palanneet kotiin, eikä heistä kuulunut mitään elokuun 3. päivään mennessä, kotiväki teki katoamisilmoituksen poliisille. Epäilyt mahdollisesta henkirikoksesta heräsivät melko pian katoamisilmoituksen jälkeen. Viimeinen varma havainto tuli matkustajakodista Polvijärveltä, jossa naiset olivat yöpyneet 26.–27.7.

Laajoja etsintöjä tehtiin aluksi Varkauden lähistöltä virheellisten havaintojen perusteella ja olivathan tytöt ilmoittaneet kortissa menevänsä Varkauteen, mutta lopulta 21.8. etsinnöissä ollut varusmies löysi jyväskyläläisnaisten ruumiit läheltä Tulilahden leirintäaluetta suohon kätkettynä.

Kaksoismurhan tutkinnan alussa otettiin kiinni muutamia paikkakuntalaisia miehiä, kunnes tutkinta kohdistettiin silminnäkijähavaitojen perusteella Holmströmiin. Silminnäkijän mukaan alueella oli liikuskellut omituinen mopomies, joka oli seurannut naisia pitkän matkaa ennen tyttöjen saapumista Heinävedelle. Holmstöm otettiin kiinni ja hänen hallustaan löytyneen Mora-puukon uskottiin olevan juuri se puukko, jolla tyttöjen haudan merkiksi asetetun männyntaimen varsi oli teroitettu.

Kuulusteluissa Holmström tunnusti, että oli seuraillut tyttöjä. Hän kertoi myös, kuinka oli nähnyt kaksi poikaa tyttöjen seurassa leiripaikalla. Aluksi epäiltynä oli myös useita paikkakuntalaisia, mutta poliisi teki virhearvion, kun se päätti sulkea muut tutkintalinjat ja tutki ainoastaan Holmströmin syyllisyyttä. Jutussa oli monta seikkaa, mitkä eivät tukeneet Holmströmin syyllisyyttä, kuten esimerkiksi se, että tyttöjen pyörät oli upotettu järven syvänteeseen. Tätä varten tekijä olisi tarvinnut veneen. Miten paikkakuntaa tuntematon Holmström olisi voinut tehdä tämän? Toiseksi, miten Holmström olisi ehtinyt yksin hoitaa tyttöjen tavaroiden kätkemisen, haudan kaivamisen ja hautaamisen sangen lyhyessä ajassa?

Poliisi löysi tutkimuksissaan alueelta mm. kaksi tuohesta tehtyä lippoa, joiden tekijöiksi paljastui kaksi nuorta miestä. Miehet olivat ilmoittaneet tytöille väärät nimet, joka kävi ilmi lippoihin kirjoitetuista nimistä. Paikkakuntalaisia miehiä ei kuitenkaan sen kummemmin epäilty, vaan tutkimukset keskitettiin ainoastaan Holmströmiin.

Oikeudenkäynnissä ei kyetty osoittamaan tarpeeksi todisteita Holmströmin syyllisyyteen ja hänet jätettiin tuomitsematta. Selkein todiste, eli puukko ja sillä vuoltu näre, kuivui kasaan, sillä ilmeni, että näreen vuollut henkilö oli oikeakätinen ja Holmström paljastui vasenkätiseksi. Holmström joutui kuitenkin odottamaan vankilassa mielentilatutkimukseen pääsyä ja 8.5.1961 Runar Holmström hirttäytyi sellissä lakanoista tehdyllä käydellä. 1950-60 -luvulla ihmiset pelkäsivät pakkolaitostuomiota, koska sitä pidettiin pahempana asiana, kuin elävältä hautaamista. Tästä näkökulmasta Holmströmin itsemurha ei ollut lainkaan outo ratkaisu. Myöhemmin oikeuden puheenjohtaja ja syyttäjä kertoivat, että eivät uskoneet Holmströmin syyllisyyteen.

Hautajaiset olivat aikansa mediatapahtuma, joten Eine Nyyssöstä ja Riitta Pakkasta oli viimeisellä matkalla saattamassa valtava määrä ihmisiä. Taulumäen kirkko, jossa siunaus toimitettiin, oli ääriään myöten täynnä ja osa saattoväestä joutui jäämään kirkon ulkopuolelle. Nyyssönen ja Pakkanen laskettiin viimeiselle leposojalleen Jyväskylän vanhalle hautausmaalle.

Suomalaisia rikosmysteereitä käsitellyt ohjelma Ei vanhene koskaan teki jakson Tulilahden tapahtumista.

Osa 1/4
Osa 2/4
Osa 3/4
Osa 4/4

Tulilahden kaksoismurhasta – kuten Kyllikki Saaren tai Budomjärven rikosmysteereistäkin – löytyy tietoa vaikka kuinka paljon. Tässä muutamia linkkejä melko kattaviin tietopaketteihin:
Ilta-sanomat
Wikipedia
Yle
Seura