SE: Toinen luku

Kuva: Finnkino

Tiedot

Ensi-ilta: 6.9.2019
Genre: Jännitys, kauhu
Ikäraja: 16 (sisältää väkivaltaa, saattaa aiheuttaa ahdistusta)
Kesto: 2 t 50 min
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Andy Muschietti
Pääosissa: Jessica Chastain, James McAvoy, Bill Skarsgård

Synopsis:
“Paha nousee jälleen esille Derryssä, kun ohjaaja Andy Muschietti tuo uudelleen yhteen luusereiden klubin. Elokuvassa ”SE: TOINEN LUKU” sen aikuistuneet jäsenet palaavat paikkaan, josta kaikki sai alkunsa.

Elokuva on jatko-osa Muschiettin arvostelu- ja katsojamenestykselle ”SE” vuodelta 2017, joka sai maailmanlaajuisesti yli 700 miljoonan dollarin lipputulot. ”SE”-elokuvasta tuli genren uudelleen määrittävä ilmiö ja kaikkien aikojen menestynein kauhuelokuva lipputuloilla mitattuna. Koska paha saapuu Derryyn aina 27 vuoden välein, ”SE: TOINEN LUKU” tuo jälleen yhteen ensimmäisen elokuvan henkilöt, nyt aikuisina lähes kolme vuosikymmentä edellisen elokuvan tapahtumien jälkeen.”

Elokuva jatkuu siitä, mihin se ensimmäisessä osassa jäi. 27 vuotta on kulunut ja SE on palannut. Elokuva on kerronnaltaan ja visuaalisesti aivan huikea. Elokuvassa teinit ovat kasvaneet aikuisiksi ja muuttaneet pois kotikaupungistaan. Kun SE palaa, palaavat myös “nössöklubilaiset” takaisin kotikaupunkiin.

Ensimmäinen osa kuvasi ainoastaan nuorten elämää ja pysyi tiiviisti pienessä aikaikkunassa, mutta SE: toinen luku -leffassa tulee paljon takaumia. Takaumien kuvaus ei siltikään hankaloittanut elokuvan seuraamista verrattuna alkuperäiseen minisarjaan, jossa pompittiin jatkuvasti kahden aikakauden välillä. Siirtymät 27 vuoden takaisiin tapahtumiin luodaan erittäin toimivilla kuvateknisillä kikoilla samoin, kuin paluu takaisin nykyhetkeen. Takaumat nidotaan erittäin hyvin elokuvan sisään, joka luo niistä ehjän ja hyvin kuljetettavan tarinan. Takaumat ovat oleellinen osa elokuvan kerrontaa, sillä niillä paljastetaan “nössöklubin” jäsenien kaikkein varjelluimmat salaisuudet.

Jos edellinen elokuva oli verinen ja ahdistava, pistää toinen osa vielä paremmaksi – vai pitäisikö sanoa pahemmaksi. Elokuva ei kuitenkaan ole mikä verimässäily, jossa veri ja suolenpätkät lentelevät ilman sen suurempaa kontekstia tapahtumiin, vaan niitä käytetään taidokkaina tehokeinoina luomaan Kingin teoksille ominainen ahdistava tunnelma. Vaikka elokuva on lähes kolme tuntinen, menee aika tämän elokuvan parissa, kuin siivillä eikä pituus täten haittaa. Tarinaa kuljetetaan mielenkiintoisesti, eikä tylsän seesteisiä dialogijaksoja juurikaan ole. Elokuvasta on hieman hankalaa kertoa niin, ettei spoilaa, mutta mainittakoon, että kirjailija itse esiintyy tässä(kin) elokuvassa.

Stephen Kingin ITit (SE-sarja) kuuluvat kauhuelokuvien klassikoihin, jotka kannattaa katsoa edes kerran elämässään.