Diva of Finland

Kuva: Inkeri Jäntti

Tiedot

Ensi-ilta: 11.10.2019
Genre: Komedia, draama, kotimainen
Ikäraja: 12 (väkivalta, päihteet)
Kesto: 1 t 31 min
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Maria Veijalainen
Pääosissa: Suvi-Tuuli Teerinkoski, Linda Manelius, Jutta Myllykoski, Sonja Sippala, Lauri Tilkanen, Meri Nenonen, Mikko Neuvonen

Synopsis:
“Elokuva Diva of Finland on uusi kotimainen draamakomedia ystävyydestä ja suosion tavoittelusta. Yleisesti lahjakkaana pidetty Henna (Suvi-Tuuli Teerinkoski) odottaa pääsevänsä muuttamaan pois pieneltä paikkakunnalta yo-kirjoitusten jälkeen. Hennan syntymäpäivänä naapuriin muuttaa vantaalainen Silja (Linda Manelius), joka hurmaa kaikki kauneudellaan ja lahjakkuudellaan. Henna alkaa seurata Siljaa niin somessa kuin tosielämässäkin ja kateus sokaisee hänet hetkellisesti. Elokuva on tarina ystävyydestä, kiivaasta kilpailusta ja sen yli kurottamisesta. Ohjaaja-käsikirjoittaja on lyhytelokuvistaan palkittu Maria Veijalainen.”

Diva of Finland -elokuva nostaa esiin aiheita, jotka ovat koskettaneet meistä jokaista: . Elokuvaa katsoessa tuntui, kuin olisi sukeltanut 1990-luvun puoliväliin ja omaan yläaste- tai lukioaikaan.

Kuinka ihminen muuttuu, kun ympärillä olevat ihmiset nostavat hänet jalustalle ja pitävät siellä? Olet erityinen, olet lahjakas, olet fiksu. Entä jos en oikeasti olekaan, mutta uskon niin? Miten suhtaudun, kun porukkaan tuleekin joku, joka on oikeasti lahjakas? Tai mitäpä jos ryhmässä onkin joku piilolahjakas – joku, joka pitää vain kynttilää vakan alla? Lähipiirin luomat kuvitelmat ja totuus eivät välttämättä ihan aina kohtaa. Esimerkiksi, kuinka monta kertaa on kuultu mm. Idos-kilpailusta pudonneilta, että tuomarit ovat ymmärtämättömiä idiootteja, koska “mun äiti, mummo, kaverit, sukulaiset ja muut tutut ovat sanoneet, että osaan laulaa tosi hyvin”? Diva of Finland pureutuu juuri siihen, millaista on elää jalustalle nostettuna ja millaiselta se tuntuu, kun jalusta alkaakin murentua ja mikä pahinta – jalusta horjuu omassa mielessä. Miltä tuntuu, kun totuus iskee päin näköä ja ymmärrät oman keskinkertaisuutesi?

Kerronta elokuvassa on hyvää ja autenttisen tuntuista. Tapahtumapaikkana onkin pieni pohjoissuomalainen paikkakunta, mutta elokuvan aiheet – ystävyys, kateus, mustasukkaisuus, lahjakkuus, itsekunnioitus – ovat ainakin joskus koskettaneet jokaista missä päin Suomea tahansa. Vaikka 1990-luvun puoli välissä ja sen jälkeen, kun itse kävin yläastetta ja lukiota, ei sosiaalista mediaa tunnettu ainakaan siinä määrin, kuin tänä päivänä, elokuvaa katsoessa tuntui, kuin olisin taantunut takaisin yläasteelle. Myös silloin kouluissa oli luokan tai koko koulun suosituimmat tytöt ja pojat, jotka keräsivät ympärilleen muutaman hännystelijän, “parhaan kaverin”. Loput koulun oppilaista tyytyivät vain mielessään joko unelmoimaan, ihailemaan tai kadehtimaan heitä.

Nyt – 25 vuotta myöhemmin – Diva of Finland -elokuva esittää saman asian, joskin tänä päivänä suosio punnitaan sekä tosielämän, myös sosiaalisen median seuraajina. Mitä enemmän sinulla on seuraajia reaali- ja some-maailmassa, sitä suositumpi olet – sillä ei ole väliä, sanooko nimesi kenellekään yhtään mitään. Somessa näytetään vain ja ainoastaan hyvälle, onnelliselle ja osaavalle. Myös lahjakkuus ja ystävyys määritetään someseuraajien määrällä, eikä sillä, millainen oikeasti olet. Kukaan ei halua kertoa totuutta itsestä, koska silloin somekullissit romahtaisivat.

Elokuva raottaa hyvin nykymaailman suosiokäsitettä ja kuinka se vaikuttaa ihmiseen. 1990-luvulla koulumaailman suosittujen tyttöjen ja poikien piti oikeasti osata tai olla enemmän, kuin muut päästäkseen paistattelemaan muiden suosiossa. Mutta tänä päivänä riittää, että saat muut uskomaan osaamiseesi. Virtuaalinen osaaminen, virtuaalinen fanitus ja virtuaalinen suosio ovat nykyään tärkeämpiä, kuin se, että sinulla olisi oikeita ystäviä, jotka pitävät sinusta kaikkine vikoinesi.