Zombieland: Double Tap

Kuva: Finnkino

Tiedot

Ensi-ilta: 25.10.2019
Genre: Komedia, toiminta, kauhu
Ikäraja: 16 (väkivalta, ahdistus)
Kesto: 1 t 33 min
Levittäjä: SF Film Finland Oy
Ohjaaja: Ruben Fleischer
Pääosissa: Woody Harrelson, Jesse Eisenberg, Emma Stone, Abigail Breslin, Rosario Dawson, Zoey Deutsch, Luke Wilson

Synopsis:
“Vuosikymmen sen jälkeen, kun Zombieland-elokuvasta tuli hitti ja kulttiklassikko, sen pääosanesittäjät Woody Harrelson, Jesse Eisenberg, Abigail Breslin ja Emma Stone palaavat yhteen ohjaaja Ruben Fleischerin (Venom) sekä alkuperäisten kirjoittajien Rhett Reesen ja Paul Wernickin (Deadpool) kanssa jatko-osassa Zombieland: Double Tap. Koomisen sekasortoinen matka vie heidät niin Valkoiseen taloon kuin myös Amerikan maaseudulle. He löytävät uudenlaisia zombeja teurastettaviksi ja tapaavat lisää selviytyneitä ihmisiä. Ennen kaikkea heidän on kuitenkin selvittävä oman eriskummallisen perheensä kasvukivuista.”

Parodiaa, komediaa, kauhua, verta ja suolenpätkiä. Siinä on ainekset Zombieland: Double Tap -leffaan. Riippuen elokuvamaustasi voit katsoa tämän leffan parodisena komediana tai kauhuelokuvana. Se on hyvin tyypillinen ivamukaelma klassisista kauhuzombie-elokuvista ja niiden hahmoista. Elokuvassa on zombieita vastaan taistelevan ihmisjoukon karski johtaja, jolla on isot aseet, mutta aseitakin suurempi ego. Lisäksi ryhmästä löytyy nainen, joka on äidillinen ja naisellinen, mutta jolla ei mene pupu pöksyyn, kun täytyy toimia – vähän sellainen “telaketju”. Lisäksi porukasta löytyy nuorehko hahmo, joka toimii jengin aivoina sekä uhrit: hipahtavia nuoria miehiä tai äärimmäisen stereotyyppisiä blondeja.

Ja tässä elokuvassa hahmot vedetään kyllä totaalisesti överiksi, potenssiin kymmenen. Repliikki “…elävä ja ajatteleva olento. Tai ainakin elävä.” kuvaa paremmin, kuin hyvin sitä, miten äärimmäisyyksiin esimerkiksi elokuvablondin blondius on vedetty. Sen lisäksi, että henkilöhahmoista on tehty suorastaan farssimaisia, on Zombieland: Double Tapin zombietyypit sekoitus ehkä kaikista tähän mennessä tehtyjen zombie-elokuvien elävistä kuolleista ja katsoja voikin löytää tuttuja tyyppejä mm. Resident Evilistä tai Walking Deadista.

Vaikka et kymmenen vuotta sitten olisikaan nähnyt ensimmäistä osaa, se ei haittaa nyt ensi-iltaan tulevan toisen osan katsomista, sillä I- ja II -osa eivät ole toisistaan riippuvaisia. Vaikka elokuva on komedia, sitä ei voi suositella kovin herkille katsojille.

Arvostelun on kirjoittanut Huhtasuo.fi:n TET-harjoittelija